Kaikki kirjoittajan yllapitajaksl artikkelit

Olen kristillisten sosialidemokraattien tiedottaja. Aiemmin olen toiminut mm. lehtimiehenä ja kouluttajana.

Kirkon tulevaisuus

Jaana Hallamaan puhe liiton 70-vuotisjuhlassa Kallion kirkossa 9.10.2016

Onko oikeudenmukaisuus kristillinen arvo? Kysymys on hämmentävä. Sen edessä huomaa närkästyvänsä: kuinka tuollaista voidaan edes epäillä. Totta kai oikeudenmukaisuus – niin kuin kaikki muutkin keskeiset ihanteet – on kristillinen arvo.

Me kristitythän olemme maan suola eli nykykielellä maailman hyviksiä. Jos kysymystä alkaa pohtia tarkemmin, närkästys voi muuttua epävarmuudeksi. Mitä perusteita meillä on väittää oikeudenmukaisuutta kristilliseksi arvoksi? Tukeeko kristillisen kirkon historia näkemystä? Erottuvatko kristitys muista ihmisistä erityisesti oikeudenmukaisuuden puolustajina? Saarnaako ja toteuttaako kirkko oikeudenmukaisuutta?

Kun asiaa tarkastellaan käytännön kannalta, oikeudenmukaisuus kristillisenä arvona ei enää näytä itsestäänselvyydeltä. Kirkko ei historian valossa ole ollut varsinainen oikeudenmukaisuuden airut. Kaikki tärkeinä pidetyt arvot eivät kuitenkaan aina toteudu. Olisiko niin, että oikeudenmukaisuus on kristillinen arvo, vaikka se ei näykään

kirkon toiminnassa? Silloin pitäisi sanoa, että oikeudenmukaisuus on ihanne, jota kohti pyritään. Voidaan myös kysyä, kuinka tärkeä oikeudenmukaisuus arvona on.

Antiikin filosofit pitivät oikeudenmukaisuutta hyveistä tärkeimpänä. Platonin mukaan yksittäisen ihmisen oikeudenmukaisuus ilmenee sielunkykyjen tasapainona. Oikeudenmukaisessa ihmisessä rohkeus, kohtuullisuus ja harkintakyky muodostavat

oikeanlaisen yhdistelmän, joka vastaa ihmisen kykyjä ja asemaa yhteisössä. Kun antiikin ajattelijat puhuivat oikeudenmukaisuudesta yhteiskunnallisena arvona, he korostivat sen olevan hyvän yhteisön keskeinen tunnusmerkki.

Oikeudenmukaisuus toteutuu klassisen käsityksen mukaan, kun yhteisöllinen työnjako ja aineellisten hyvien jakautuminen vastaavat kunkin yhteiskunnan jäsenen arvoa ja työpanosta. Abstraktina ihanteena oikeudenmukaisuus muotoiltiin kahdeksi periaatteeksi. Niiden mukaan jokaisen on saatava se, mikä hänelle kuuluu ja

samanlaisia on kohdeltava samalla tavalla, erilaisia eri tavalla.

Abstraktilla tasolla asioista voidaan olla yhtä mieltä, mutta poliittisten aatesuuntien ja liikkeiden historia osoittaa, että kysymys muuttuu hankalaksi, kun on ratkaistava, miten ihmisten osuutta ja työpanosta olisi arvioitava käytännössä. Korostetaanko kaikille

ihmisille yhteistä tarvitsevuutta vai keskitytäänkö ansioiden mittaamiseen? Kuinka ihmisten syntymässä saamat lähtökohdat tulisi ottaa huomioon? Annetaanko markkinoilla vallitsevan kysynnän ja tarjonnan määrätä jako-osuudet vai tarvitaanko ohjailuun poliittisin päätöksin luotuja mekanismeja? Kuinka ihmiselämään vääjäämättä

kuuluva epätäydellisyys olisi otettava huomioon? Onko oikeudenmukaisuus saavuttamaton ihanne, josta voidaan pelkästään puhua, vai todellinen päämäärä, jota voidaan toteuttaa yhteisillä päätöksillä?

Kysymykseen, onko oikeudenmukaisuus kristillinen arvo, ei voida vastata suoralta kädeltä, koska se on yhteydessä muihin asioihin. Meidän on kysyttävä myös, mikä on uskonnon ja politiikan suhde. Sama asia voidaan ilmaista kysymällä, mikä on elämän tarkoitus, tai niin kuin teologit sen muotoilisivat, mikä on luomisen ja lunastuksen

suhde. Käytettiinpä millaisia muotoiluja tahansa, on helppo nähdä, että kysymys oikeudenmukaisuudesta ei ole sivuseikka vaan koskee elämän ja kristinuskon ydinasioita ja siksi myös kirkon tulevaisuutta.

Uusi testamentti on erityyppisten kirjoitusten kokoelma. Sen alkuun on koottu neljä evankeliumia ja Apostolien teot, jotka ovat pohjimmiltaan kertomuksia. Näiden jälkeen seuraa suuri määrä Paavalin ja muiden alkukirkon vaikuttajien kirjeitä.

Evankeliumikertomuksia käytetään jumalanpalvelusteksteinä ja erityisesti pyhäkoulussa. Varsinainen kristillinen sanoma samastetaan usein lähinnä kirjeiden sisältöön. Tavallisesti ajatellaan myös, että sanoman ydin on oppi, joka on omaksuttava ja uskottava todeksi samalla tavalla kuin pidämme maailmaa koskevia tosiasiaväitteitä

tosina.

Sanoman muuttaminen opiksi edellyttää myös, että Raamatun ja erityisesti Uuden testamentin erilaiset ainekset muokataan ristiriidattomaksi kokonaisuudeksi. Niinpä kirkot ovat perinteisesti opettaneet, että maallinen yhteiskunta koostuu erilaisista

ihmisten välisistä hierarkioista ja että oikeudenmukaisuus toteutuu, kun jokainen täyttää nurkumatta paikkansa näin rakentuneen kokonaisuuden osana. Isännän on kohdeltava orjia hyvin, mutta orjien on oltava kuuliaisia isännälleen ja toteltava tätä, samoin vaimojen miestään ja lasten vanhempiaan, erityisesti isäänsä. Työväenliikkeen

alkuaikoina varoituksia rikkauden houkutuksista ja maalliseen kiintymisestä ei niinkään osoitettu omistavalle luokalle kuin työväestölle, joka vaati omaa, kohtuun mukaista

osaansa aineellisesta hyvinvoinnista.

Kristillinen tapa osoittaa lähimmäisenrakkautta on perinteisesti ilmentynyt armeliaisuutena, jota hyväosaiset kohdistavat köyhiin ja sairaisiin. Toiminnassa on keskitytty avustamiseen eikä rakenteiden muuttamiseen. Yksi tällaista mallia ylläpitävä

tekijä voi olla kristillisen lähimmäisenrakkauden perustarina, kertomus laupiaasta samarialaisesta. Jeesus asettaa esikuvaksi samarialaisen, joka pyyteettömästi auttaa ryöstön ja pahoinpitelyn kohteeksi joutunutta kulkijaa. Uhri on tajuton ja siksi pelkkä toiminnan kohde. Näyttää siltä, että tämä yksityiskohta on siirtynyt kuin tiedostamatta

pohjavireeksi kristilliseen auttamistoimintaan. Armeliaisuus on helposti muuttunut pelkäksi avun kohdistamiseksi, jossa toiselta ei kysytä mitään.

Lähimmäisenrakkaus on kristillisen etiikan lähtökohta, mutta onko sillä yhteyttä oikeudenmukaisuuteen? On kiinnostavaa pohtia tätä kysymystä suhteessa – ei Paavalin kirjeisiin vaan – neljään evankeliumiin ja siihen, mitä ne kertovat Jeesuksen julistuksesta. Kaikissa neljässä evankeliumissa kerrotaan ensin Johannes Kastajan

toiminnasta ja Jeesuksen häneltä saamasta kasteesta. Matteus ja Markus kertovat sen jälkeen, kuinka Jeesus kohtaa kiusaajan erämaassa ja siirtyy kotikaupungistaan Nasaretista Kapernaumiin, jossa hän aloittaa julkisen toimintansa ja kutsuu ensimmäiset opetuslapset. Jeesuksen julistus tiivistetään kehotukseksi: Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.

Johanneksen evankeliumissa asiat tapahtuvat toisessa järjestyksessä. Saatuaan kasteen Jeesus kutsuu tapaamiaan ihmisiä opetuslapsikseen. Seuraavaksi kerrotaan Kaanaan häistä, joissa Jeesus muuttaa veden viiniksi. Sen jälkeen hän ajaa rahanvaihtajat

temppelistä. Matteuksen, Markuksen ja Johanneksen evankeliumin perusteella Jeesuksen vaikutus perustuu hänen poikkeukselliseen kykyynsä vangita ihmisten huomio puheillaan sekä hänen tekemiinsä ihmeisiin. Hän ruokkii ja parantaa. Luukkaan evankeliumissa tapahtumat esitetään toisin. Jeesus ottaa kasteen

Johannekselta, mutta hänen julkinen toimintansa alkaa jo hänen kotikaupungissaan Nasaretissa:

”Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

’Herran henki on minun ylläni,

sillä hän on voidellut minut.

Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,

julistamaan vangituille vapautusta

ja sokeille näkönsä saamista,

päästämään sorretut vapauteen

ja julistamaan Herran riemuvuotta.’

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat katsoivat häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teiden kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti.” (Lk. 4:15-22a)

Luukkaan kuvauksen mukaan Jeesus aloittaa julkisen toimintansa puhumalla nimenomaan oikeudenmukaisuudesta. Hänen tehtävänsä on ilmoittaa köyhille hyvä sanoma, julistaa vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista ja päästämään sorretut vapauteen. Jesajan kirjan lupaukset yhdistetään aineellisen elämän asioihin.

Kun Luukas kertoo Apostolien teoissa Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen jälkeen syntyneestä seurakunnasta, hän korostaa samaa asiaa: kristilliseen uskoon kuuluu vastuun kantaminen puutteessa olevista ja aineellisen vaurauden jakaminen, ei

omistaminen.

Mihin tämä korostus on kadonnut? Miksi oikeudenmukaisuuden vaatimus korvautuu yhä uudelleen puheella kuolemanjälkeisestä autuudesta? Yksi syy voi olla se, että sekä kreikassa että latinassa oikeudenmukaisuutta tarkoittavia sanoja δικαιοσύνη ja iustitia

käytettiin tarkoittamaan myös Jumalan toimintaa ja kuvaamaan ihmisen suhdetta Jumalaan. Suomessa sellaisissa yhteyksissä käytetään sanaa vanhurskas. Samalla kun sanoma muuttui opiksi, oikeudenmukaisuutta tarkoittavien sanojen merkitys rajautui

Jumalan ja ihmisen välisen suhteen kuvaamiseen. Jeesuksen ylösnousemukseen liitetystä ilosanomasta tuli hengellinen asia. Ihmisten välinen oikeudenmukaisuus muuttui toisarvoiseksi, kun sielun pelastus syrjäytti ruumiillista elämää elävien ihmisten hyvinvoinnin.

Kysymys kirkon tulevaisuudesta kytkeytyy mielestäni ratkaisevalla tavalla alussa esittämääni kysymykseen, onko oikeudenmukaisuus kristillinen hyve. Oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden välistä painotusta koskeva ristiriita ei ole uusi tai meidän ajallemme tyypillinen kysymys, vaan se on vaivannut kirkkoa ja kristittyjä läpi historian, eikä ole todennäköistä, että se ratkeaisi meidänkään aikanamme.

Taustalla on kaksi erilaista näkemystä pelastuksen alasta ja luonteesta.

Mihin tämä korostus on kadonnut? Miksi oikeudenmukaisuuden vaatimus korvautuu yhä uudelleen puheella kuolemanjälkeisestä autuudesta? Yksi syy voi olla se, että sekä kreikassa että latinassa oikeudenmukaisuutta tarkoittavia sanoja δικαιοσύνη ja iustitia

käytettiin tarkoittamaan myös Jumalan toimintaa ja kuvaamaan ihmisen suhdetta Jumalaan. Suomessa sellaisissa yhteyksissä käytetään sanaa vanhurskas. Samalla kun sanoma muuttui opiksi, oikeudenmukaisuutta tarkoittavien sanojen merkitys rajautui

Jumalan ja ihmisen välisen suhteen kuvaamiseen. Jeesuksen ylösnousemukseen liitetystä ilosanomasta tuli hengellinen asia. Ihmisten välinen oikeudenmukaisuus muuttui toisarvoiseksi, kun sielun pelastus syrjäytti ruumiillista elämää elävien ihmisten hyvinvoinnin.

Kysymys kirkon tulevaisuudesta kytkeytyy mielestäni ratkaisevalla tavalla alussa esittämääni kysymykseen, onko oikeudenmukaisuus kristillinen hyve.

Oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden välistä painotusta koskeva ristiriita ei ole uusi tai meidän ajallemme tyypillinen kysymys, vaan se on vaivannut kirkkoa ja kristittyjä läpi historian, eikä ole todennäköistä, että se ratkeaisi meidänkään aikanamme.

Taustalla on kaksi erilaista näkemystä pelastuksen alasta ja luonteesta. Näkemykset ovat vaikuttaneet myös tapaan mieltää uskonnon ja politiikan suhde.

Oikeistolaisessa perinteessä uskonto on leivottu sisään konservatiivisiin arvoihin, jotka tähtäävät yhteiskunnan valtarakenteen säilyttämiseen. Uskonnon ja omien poliittisten näkemysten liitto ei ole tullut näkyviin, koska  uskontoa ei ole mielletty muutosvoimaksi eikä muutosta ole pidetty tarpeellisena.

Marxilainen vasemmisto sanoutui irti uskonnosta osana kapitalismia ylläpitävää rakennetta. Sosialidemokraattisessa liikkeessä on valittu toinen tie, kun materialismista ei ole tehty maailmankatsomusta. Valinta on johtanut vaikeaan tilanteeseen. Yhtäältä oikeisto on moittinut kristillistä työväenliikiettä uskonnon vääristämisestä ja maaillistamisesta. Toisaalta äärivasemmisto on syyttänyt sitä työväenluokan pettämisestä ja vihollisen kanssa veljeilemisestä

Kristillisten sosialidemokraattien liiton 70-vuotisjuhlan paikaksi on valittu Kallion kirkko.

On kiinnostavaa, että Kallion kirkon keskeinen katseenvangitsija, alttaritaulu on

tyyliltään ja kuvastoltaan monin tavoin samanlainen kuin lähellä sijaitsevan Helsingin

työväentalon aulojen, salien ja porrashuoneiden kuvasto. Työväentalolla jäsenistön

työvälineet on maalattu ornamenteiksi seinäpinnoille ja arjen työn monimuotoisuus on

kuvattu eri huoneisiin sijoitetuissa maalauksissa. Talon sisustus nostaa kunniaan

jäsenistön ammattitaidon, työmoraalin ja panoksen isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi.

Kallion kirkon alttaritaulussa voi nähdä monia Uuden testamentin kohtia. Reliefissä

näkyy, kuinka Jeesus kutsuu luokseen kaikki työn ja kuormien uuvuttamat (Mt. 11:28),

pyytää sallimaan lasten tulla luokseen (Mk. 10:14) ja hyväksyy yhteyteensä naisen, jota

kunnon ihmiset pitävät syntisenä hylkiönä (Lk. 7:36-50). Alttaritauluun kuvatut ihmiset

ovat työnsä keskellä Jeesuksen kutsun kuulevia kalliolaisia, jotka voi tunnistaa eri

ammattien edustajaksi työvälineistään. Jeesuksen kutsun seuraaminen ei erota ihmistä

hänen työstään vaan tunnustaa hänet ammatissaan toimivaksi osaajaksi.

Kallion kirkon alttaritaulu ja Työväentalon kuvasto ilmentävät reformaation perintöä,

jossa ihmisyys toteutuu toimintana yhteydessä muihin ihmisiin ja heidän toimintaansa.

Arjen työ on ihmisen kutsumus. Pelastus ei erota ihmistä työstään vaan vahvistaa sen

keskeiseksi tavaksi palvella lähimmäistä. Lähimmäisenrakkaus ei ole passiiviseen

objektiin kohdistuvaa armeliaisuutta vaan veljeyttä ja sisaruutta, arjen solidaarisuutta.

Kallion kirkon alttaritaulu kuvaa myös sitä, että pelastus ei ala kuoleman jälkeen vaan

nyt, eikä se rajoitu sieluun vaan koskee koko ihmistä. Taistellessaan yhteiskunnallisen

oikeudenmukaisuuden puolesta Kristillisten sosialidemokraattien liitto ja sen jäsenet

toteuttavat tehtävää, jonka Jeesus kerran puki sanoiksi Nasaretin synagogassa.

Toivotan Kristillisten sosialidemokraattien liitolle ja sen jäsenille mitä parasta

menestystä sen tärkeässä tehtävässä

 

 

 

Avoimet ovet-kirja

Liiton 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ilmestyi Avoimet ovet-kirja. Kirjassa luotsataan liiton historiaa. Haastatteluosiossa alan vaikuttajat ja yhteiskumppanit pohdiskelevat kristillisen työn ja yhteistoiminnan tulevaisuuden näkymiä. Vesa Karvisen toimittamaa kirjaa voit tilata Vesa Karviselta puh. 0400-813 460, vkarvinen98@gmail.com 15 euron hintaan.

Syysliittokokouksen julkilausuma

Aleppon saarto lopetettava – tukea saatava heti lapsille sodan keskellä

Syyrian julma sota on jatkunut pitkään ja aiheuttanut paljon inhimillistä hätää. Viime viikkoina tilanne on ennestään kriisiytynyt Aleppon saartoon ja jättänyt kaupungin asukkaat ilman apua rajujen pommitusten uhreiksi.  Lasten ja heidän vanhempiensa hätä, sairaaloiden tuhoaminen pommituksilla, vesi- ja lääkepula näkyvät uutisissa, mutta neuvottelut tulitauosta ja rauhasta eivät etene.

Kristillisten sosialidemokraattien liiton liittokokous vetoaa Suomen hallitukseen ja kaikkiin päättäjiin, että kaikki mahdollinen tehdään sodan uhrien auttamiseksi. Pommitukset on saatava loppumaan heti ja aleppolaisille ruokaa ja lääkäriapua.

Syyrian sota ja muut kriisit näkyvät myös koko Euroopassa turvapaikanhakijoina ja apua hakevien suurena määränä. Myös Suomesta on haettu turvaa. Harvaanasutussa, mutta hyvin organisoituneessa maassamme pystytään kotouttamaan tänne tulleet ja rakentamaan heitä ja meitä hyödyttävää kieli – ja muuta osaamista. Tästä hyviä kokemuksia on mm. kansanopisto-verkostomme opetustyössä. Maan hallituksen toimet keskittyvät yksipuolisesti maahantulon kiristämiseen ja kohtuuttomiin sääntöihin esimerkiksi perheenyhdistämisessä. 

Politiikkaan kuuluu inhimillisyys, ihmisarvon kunnioittaminen ja solidaarisuus. Niitä ei saa kadottaa päätöksenteossa. Vastuu on meidän jokaisen.

Helsingissä 8.10.2016



Kristillisten sosialidemokraattien liiton liittokokous

Veljeysliiton uudet säännöt

 

  1. Yhdistyksen nimi ja kotipaikka

Yhdistyksen nimi on Kristillisten Sosialidemokraattien Liitto ry (liitto), sen kotipaikka on Helsinki ja toimialue koko Suomi.

  1. Tarkoitus ja toiminnan luonne

Yhdistyksen tarkoituksena on toimia yhdyssiteenä jäsenilleen ja niille sosialidemokraattisille yhdistyksille, jotka tahtovat toimia kristillisen vakaumuksen pohjalta oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi yhteiskuntaelämän kaikilla aloilla, korostaen kristillisen rakkauden, ihmisten veljeyden, työväenliikkeen yhtenäisyyden ja yksilön siveellisen kunnon ja vastuuntunnon välttämättömyyttä yhteiskuntaelämän tervehtymisen edellytyksenä.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys tekee valistus- ja humanitääristä työtä toimeenpanemalla esitelmätilaisuuksia, kursseja, juhlia ja kokouksia sekä julkaisemalla ja jakamalla kirjoja ja lehtiä.

Toimintansa tukemiseksi yhdistys voi vastaanottaa avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja sekä hankkia varoja järjestämällä maksullisia tilaisuuksia, toimeenpanemalla arpajaisia ja rahankeräyksiä sekä harjoittamalla kustannustoimintaa ja kahvilanpitoa.

  1. Jäsenet

Liiton varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka hyväksyy liiton tarkoituksen.Nykyisten henkilöjäsenten ja rekisteröityjen jäsenyhdistysten jäsenoikeudet säilyvät. Kannattavaksi jäseneksi voidaan hyväksyä yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka haluaa tukea yhdistyksen tarkoitusta ja toimintaa.

Varsinaiset jäsenet ja kannattavat jäsenet hyväksyy hakemuksesta yhdistyksen hallitus(liittotoimikunta).

Kunniapuheenjohtajaksi tai kunniajäseneksi voidaan hallituksen esityksestä yhdistyksen kokouksessa kutsua henkilö, joka on huomattavasti edistänyt ja tukenut yhdistyksen toimintaa.

  1. Jäsenen eroaminen ja erottaminen

Jäsenellä on oikeus erota yhdistyksestä ilmoittamalla siitä kirjallisesti hallitukselle tai sen puheenjohtajalle taikka ilmoittamalla erosta yhdistyksen kokouksessa merkittäväksi pöytäkirjaan.

Liittotoimikunta voi erottaa jäsenen yhdistyksestä, jos jäsen on jättänyt erääntyneen jäsenmaksunsa maksamatta tai on muuten jättänyt täyttämättä ne velvoitukset, joihin hän on liittoon liittymällä sitoutunut tai on menettelyllään liitossa tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä tai ei enää täytä laissa taikka liiton säännöissä mainittuja jäsenyyden ehtoja.

Jäsen, joka kahtena vuonna ei ole maksanut jäsenmaksuaan, katsotaan eronneeksi yhdistyksestä.

  1. Jäsenmaksu

Varsinaisilta jäseniltä ja kannattavilta jäseniltä perittävän vuotuisen jäsenmaksun suuruudesta erikseen kummallekin jäsenryhmälle päättää syyskokous. Kunniapuheenjohtaja ja kunniajäsenet eivät suorita jäsenmaksuja.

  1. Liittotoimikunta

Yhdistyksen asioita hoitaa liiittotoimikunta, johon kuuluu syyskokouksessa valitut puheenjohtaja ja kolmetoista jäsentä sekä yhtä monta henkilökohtaista varajäsentä. Hallituksen toimikausi jatkuu kunnes uusi toimikunta on valittu.

Liittotoimikunta valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan sekä ottaa keskuudestaan tai ulkopuoleltaan sihteerin, rahastonhoitajan ja muut tarvittavat toimihenkilöt.

Liittotoimikunta kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta, kun he katsovat siihen olevan aihetta tai kun vähintään puolet hallituksen jäsenistä sitä vaatii. Liittotoimikunta on päätösvaltainen, kun vähintään puolet sen jäsenistä, puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja mukaanluettuna on läsnä. Äänestykset ratkaistaan ehdottomalla ääntenenemmistöllä. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa.

  1. Liiton nimen kirjoittaminen

Liiton nimen kirjoittaa hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri tai rahastonhoitaja, kaksi yhdessä.

  1. Tilikausi ja tilintarkastus

Liiton tilikausi on kalenterivuosi. Tilinpäätös tarvittavine asiakirjoineen ja hallituksen vuosikertomus on annettava toiminnantarkastajille viimeistään kuukautta ennen kevätkokousta. Toiminnantarkastajien tulee antaa kirjallinen lausuntonsa viimeistään kaksi viikkoa ennen kevätkokousta hallitukselle.

  1. Liiton kokoukset

Liton kokoukseen voidaan osallistua hallituksen tai liiton kokouksen niin päättäessä myös postitse taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla kokouksen aikana tai ennen kokousta.

Liitto pitää vuosittain kaksi varsinaista kokousta. Kevätkokous pidetään tammi-kesäkuussa ja syyskokous syys-joulukuussa hallituksen määräämänä päivänä. Ylimääräinen kokous pidetään, kun liiton kokous niin päättää tai kun liittotoimikunta katsoo siihen olevan aihetta tai kun vähintään kymmenesosa (1/10) yhdistyksen äänioikeutetuista jäsenistä sitä hallitukselta erityisesti ilmoitettua asiaa varten kirjallisesti vaatii. Kokous on pidettävä kolmenkymmenen vuorokauden kuluessa siitä, kun vaatimus sen pitämisestä on esitetty jollekin liittotoimikunnan jäsenelle.

Liiton kokouksissa on jokaisella varsinaisella jäsenellä,jäsenyhdistyksen edustajalla, kunniapuheenjohtajalla ja kunniajäsenellä yksi ääni. Kannattavalla jäsenellä on kokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus. Kannattavaa yhteisöjäsentä edustaa sen valtuuttama henkilö.Liiton kokouksen päätökseksi tulee, ellei säännöissä ole toisin määrätty, se mielipide, jota on kannattanut yli puolet annetuista äänistä. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa.

  1. Liiton kokousten koollekutsuminen

Liittotoimikunnan on kutsuttava yhdistyksen kokoukset koolle vähintään neljätoista vuorokautta ennen kokousta jäsenille postitetuilla kirjeillä, Helsingissä ilmestyvässä sanomalehdessä tai sähköpostitse.

  1. Varsinaiset kokoukset

Yhdistyksen kevätkokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

1. kokouksen avaus

2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa

3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4. hyväksytään kokouksen työjärjestys

5. esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajien lausunto

6. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä liittotoimikunnalle ja muille vastuuvelvollisille

7. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.

Syyskokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

1. kokouksen avaus

2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa

3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4. hyväksytään kokouksen työjärjestys

5. vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksujen suuruudet seuraavalle kalenterivuodelle

6. valitaan liittotoimikunnan puheenjohtaja ja muut jäsenet

7. valitaan yksi toiminnantarkastajaa ja yksi varatoiminnantarkastaja

8. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.

Mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen kevät- tai syyskokouksen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun.

  1. Sääntöjen muuttaminen ja yhdistyksen purkaminen

Päätös sääntöjen muuttamisesta ja yhdistyksen purkamisesta on tehtävä yhdistyksen kokouksessa vähintään kolmen neljäsosan (3/4) enemmistöllä annetuista äänistä. Kokouskutsussa on mainittava sääntöjen muuttamisesta tai liiton purkamisesta.

Liiton purkautuessa siirtyy sen omaisuus Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen haltuun. Jollei uutta vastaavaa yhdistystä perusteta viiden vuoden kuluessa sen jälkeen, jäävät varat puolueen omaisuudeksi. Yhdistyksen tullessa lakkautetuksi käytetään sen varat samaan tarkoitukseen.

Rekisteröity 17.06.2015)

 

Miksi kristilliset sosialidemokraatit?

Monet eläkkeensaaja-yhdistykset ja piirit ovat järjestäneen Hiljaisia päiviä yhteistyössä liittomme kanssa
Monet eläkkeensaaja-yhdistykset ja piirit ovat järjestäneet Hiljaisia päiviä yhteistyössä liittomme kanssa

Kristilliset sosialidemokraatit (tutummin Veljeysliitto) haluaa koota yhteen ihmisiä, joita sosialidemokraattisen ajattelutavan lisäksi yhdistää myös kristillinen usko, seurakunnan jäsenyys ja ekumeeninen toiminta.

Työväenliikkeen sekä rauhan ja oikeudenmukaisuuden aatepohjalta haluamme toimia tämän päivän sosialidemokraatteina ja kristittyinä. Kokoamme yhteen ihmisiä, joita puhuttelevat yhteiskunnalliset kysymykset, kansainvälinen solidaarisuus ja lähimmäisenrakkaus.

Menossa juhlavuosi

Järjestömme 70-vuotisjuhlia vietettiin Helsingin Kallion kirkossa sunnuntaina 9.10.2016. Edellisenä päivänä, lauantaina 8.10.2016, pidettiin  liiton syyskokous kulttuurikeskus Sofiassa Helsingissä. Syysliittokokouksessa valittiin järjestön toimihenkilöt vuodelle 2017 ja vahvistetaan muun muassa vuoden 2017 toimintasuunnitelma, joten kokous on tärkeä vaikuttamisen paikka. Tervetuloa toimintaan mukaan.

Kobanen puolesta

Kobanen puolesta, ihmisten erottelua vastaan: Solidaarisuutta pelon sijaan Sosialistisen maailmankuvan omaavien uskonnollisten ihmisten kansainvälisenä järjestönä nostamme äänemme Kobanen kansan, jota piirittää rikollisjärjestö, niin sanottu ”islamilainen valtio”, ja kaikkia muiden heidän levittämänsä kauhun alla elävien, puolesta. Me painokkaasti pyydämme kaikkia osapuolia lopettamaan taloudellisen ja muunlaisen tuen ISIS:lle, jotta näiden gangstereiden terrorisoimille alueille voidaan toimittaa humanitaarista apua ja pyydämme ottamaan vastaan heidän karmeita tekojaan pakenevia. ISIS ei edusta islamia. Tällä väkivaltaisia ja epäinhimillisiä tekoja tekevällä porukalla on vain yksi päämäärä: päästä valtaan keinoilla millä hyvänsä. Siihen he käyttävät väärin islamia. Heidän keinonsa ovat rikollisia ja ne rikkovat ihmisoikeuksia. Näin ollen heidän tekojaan ei tule missään olosuhteissa käyttää uskonnollisten jännitteiden tai islamin pelon synnyttämiseen. Meidän eri uskontokuntien ihmisten pitää kokoontua yhteen löytääksemme keinoja lopettaa ISIS:n rikollinen toiminta. Meidän tulee vastustaa uskonnollista eriytymistä yhteiskunnissamme ja sen sijaan vahvistaa entisestään kaikkien osallisuutta, yhtäläisiä oikeuksia ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. ISIS:n terrorijengien keskeinen väline kaikenlaisen vastustuksen voittamiseksi on pelko ja sen lisääminen. Vetoamme kaikkiin: Älkäämme alistuko pelon uhreiksi vaan seisokaamme vahvoina ja solidaarisina kaikkien eri uskontojen kannattajille ja varsinkin Kobanen asukkaille.

Uskonnollisten sosialistien kansainvälisen järjestön ILRS:n johtokunnan kannanotto Wienissä 12.10.2014

ILRS

ILRS:N OHJELMAJULISTUS
ILRS- Uskonnollisten sosialistien kansainvälinen liitto ( the International League of Religious Socialists)- on uskonnolliset sosialistit useissa eri maissa yhdistävä sateenvarjo-organisaatio. Järjestö on perustettu Euroopassa 1920-luvulla. Nyt olemme levittäytyneet muihin maanosiin. Meillä on jäsenjärjestöjä Itävallassa, Iso-Britanniassa, Suomessa, Saksassa, Alankomaissa, Norjassa, Filippiineillä, Etelä-Afrikassa, Espanjassa, Ruotsissa ja Sveitsissä. Vaikutusvaltaisimmilla järjestöillä on yhteys omien maidensa sosialistisiin/sosialidemokraattisiin puolueisiinsa.

INSPIRAATIOMME

Ajamme tasa-arvoista maailmaa ilman luokkaeroja, ilman etnisiä ja uskonnollisia kiistoja sekä ilman sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvaa epätasa-arvoa. Ajamme maailmaa jossa kaikki ovat yhteiskunnallisesti tasa-arvoisia, jossa kaikki ovat tarpeellisia ja jokaisella on paikkansa.

Haluamme yhteiskunnan perustuvan solidaarisuuteen. Sosiaalinen tasa-arvo, moniarvoinen yhteiskunta ja kaikkien mukaan ottaminen ovat tavoitteitamme.
Toimintaamme ohjaavat perusarvot ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, ihmisoikeudet ja kestävä kehitys. Ne ovat visiomme, analyysimme ja käytännön politiikkamme keskiössä työssämme sosialidemokraattisissa, sosialistisissa, uudistusmielisissä puolueissa ja uskonyhteisöissä omissa maissamme.

Pyrimme kestävään maailmanyhteisöön. Vallitseva maailman talousjärjestelmä aiheuttaa epätasa-arvoa (  rikastumista ja köyhtymistä) ja kestämätöntä kehitystä ( pulaa, sosiaalisia jännitteitä). Ihmiset menettävät uskonsa yhteiskuntaan ja hallituksiin. Yhteiskuntiemme sosiaalisen ja moraalisen kudoksen romahdus on mahdollinen.

Koemme uskonnon politiikan inspiroivana voimana vapautukseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, kansalaissuuteen ja demokratiaan. Usko on toivon ja merkityksellisyyden lähde ja polku inhimilliseen kasvuun. Uskonnot ilmaisevat itseään yksilöiden, instituutioiden, kulttuurin ja taiteen kautta. Useimmille ihmisille kaikissa uskonnoissa heidän uskonsa on viisauden, elämän kunnioituksen ja toveruuden lähde.  Uskonto voidaan käyttää väärin, heijastamaan ihmiskunnan pahimpia puolia. Vastustamme uskonnon käyttöä ihmisten sortamiseen, väkivaltaan, demokratian vastustamiseen ja patriarkaalisen järjestelmän oikeuttamiseen yhteiskunnissa.

Uskomme kaikkien ihmisten olevan luotuja tasa-arvoisiksi. Tämä on perusta ihmisten väliselle sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja sovinnolle.

Olemme uudistusmielinen voima kohti avoimuutta ja demokraattista yhteiskuntaa. Järjestömme juuret ovat työväenliikkeessä ja kristillisessä ekumeenisessa liikkeessä. Kaikkien uskontojen uskonnolliset ihmiset yhdistyvät ILRS:ssä.
USKONTO YHTEISKUNNISSAMME

Tavoitteenamme on maallinen valtio moniarvoisessa yhteiskunnassa. Tämä tarkoittaa valtion erottamista uskonnollisten instituutioista ja yhdyskunnista. Tämä johtaa uskonnollisten tunnustusten hyväksymistä sosiaaliseksi tekijäksi eikä vain yksityiseksi tekijäksi. Valtion tulee käsitellä kaikkia uskonnollisia yhteisöjä ja instituutioita saman arvoisina.

Valtio voi olla parhaimmillaan maallinen mutta yhteiskunta ei. Uskonnon ja valtion erottaminen toisistaan ei tarkoita sitä, etteivät kirkot ja uskonnolliset yhteisöt saisi antaa poliittisia lausuntoja. Ne voivat antaa poliittisia lausuntoja niin kuin muutkin kansalaisyhteiskunnan toimijat.

Uskonnonvapaus on perusihmisoikeus. Meidän mielestämme jokaisella on oikeus valita oma maailmankatsomuksensa ja harjoittaa uskoaan tai katsomustaan. Jokaisella on myös oikeus kieltää tai erota uskonyhteisöstä.

Jokaisen lapsen tulisi saada opetusta uskonnoista omassa maassaan. Tieto muista on maallisissa yhteiskunnissa mahdollistaa siltojen tekemisen erilaisuuksien välillä.

Sekularismia tarvitaan suojelemaan sekä demokraattisia instituutioita ja eri uskontoja. Vastustamme suvaitsemattomia sekularisteja jotka haluavat kieltää julkiset uskonnon ilmenemismuodot kuten uskonnolliset asusteet, varusteet, toiminnan jne. Sekularismi ja ateismi ovat maailmankatsomuksia kuten uskonnotkin. Kukaan ei voi väittää julkista kenttää yksinoikeudekseen.

Vastustamme äärisekularistien yritystä demonisoida tietyt uskonnot ja vastustamme muukalaisvihaa. Haluamme edistää maailmanlaajuista uskontojen ja kulttuurien välistä vuoropuhelua taistelussa uskonnollista ja ateistista lahkolaisuutta sekä väkivaltaista äärimmäisyysaineksia vastaan.

Demokratia on osoittautunut parhaaksi rakenteeksi ajatusten vapauden, uskonnon harjoittamisen ja uskonnollisen moniarvoisuuden puolesta. Demokratia ja uskonto eivät ole kilpailevia tekijöitä. Uskonto voi olla demokraattisen yhteiskunnan elinvoimainen kumppani sen moraalien ja eettisen sitoutumisen, edustamiensa arvojen, kriittisten lähestymistapojensa ja kulttuurisen ilmenemisen kautta.

USKONNOLLISEN VASEMMISTON LIIKKEELLELÄHTÖ/ MOBILISAATIO

Korotamme ääntämme siellä missä uskonnollinen konservatismi kasvaa. Korotamme ääntämme erityisesti silloin kun Jumalan auktoriteetilla ja raamatullisella retoriikalla oikeutetaan vapaa markkinatalous ja nationalistinen ideologia. Haluamme tehdä selväksi, että sellainen ideologiaa kutsutaan epäoikeutetusti kristillisyydeksi.

Uskonnollisen oikeiston etiikka rajoittaa etiikan yksityiseen elämään ja on haluton muuttamaan jopa sortavia valtasuhteita perheissä ja yhteiskunnissa. Meidän etiikkamme kyseenalaistaa kaiken sorron, myös maailmantalouden aiheuttaman.

Ajamme jokaiselle oikeutta ottaa valta omassa elämässään. Taloudelliset resurssit pitäisi jakaa niin, että jokaisella olisi mahdollisuus tehdä valintansa henkilökohtaisten eikä vain taloudellisten olosuhteiden ehdoilla.

Maapalloistuminen voimakkaalla uusliberalistisella painotuksella on lisännyt tuloeroja, pääomien jakautumista ja muuttanut mielipiteitä. Mitkään taloudelliset argumentit eivät puolla nykyisiä valtavia eroja. Rajoittamaton rikastuminen aiheuttaa liian monen ihmisen köyhtymisen jännitteitä yhteiskunnissa. Se suosii ahneutta solidaarisuuden kustannuksella hallitsevana tekijänä ja johtaa taloudellisen systeemimme romahtamiseen ja ympäristömme pilaantumiseen ja tuhoon.

Tarvitsemme uutta oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kehitykseen perustuvaa talousjärjestelmää. Ympäristön tuhoaminen, ilmastomuutos ja köyhyys uhkaavat ihmiskuntaa. Nykyinen sosioekonominen systeemi ei pysty luomaan oikeudenmukaista ja kestävää yhteiskuntaa.

Tarvitsemme uuden ”vaurauden” käsitteen johon sisältyy myös oikeudenmukaisuus, kestävä kehitys ja ihmisoikeudet. Bruttokansantuotteen kasvu ei välttämättä lisää vaurautta eikä tuo hyvää tulevaisuutta lapsillemme ja heidän tovereilleen muualla maailmassa. Oikea vaurauden kasvu voi myös erittäin hyvin liittyä yhteen tasa-arvon ja kestävän kehityksen kanssa.

Haluamme tuoda esiin arvojamme uskonnollisina sosialisteina julkisissa keskusteluissa ja politiikassa, erityisesti sosialistisissa / sosialidemokraattisissa puolueissa järjestömme jäsenmaissa. Kysymme politiikoiltamme ja puolueiltamme heidän arvoistaan politiikassa.

Uskonnollisina sosialisteina meillä on mahdollisuus toimia siltoina uskonyhteisöjen ja politiikan välillä. Haluamme tuoda panoksemme julkisissa uskonkysymyksissä uskonyhteisöjen, hallitusten ja poliittisten puolueiden välillä.

Uskonyhteisöt, kirkot ja moskeijat maissamme ovat usein hyvin yhteyksissä köyhien ihmisten elämään, usein jopa enemmän kuin puolueemme. Niillä on omat organisaationsa laupeuden työlle, diakonialle jne. Haluamme tuoda panoksensa ja tietonsa politiikan käytettäväksi järjestämällä tapaamisia poliittisten puolueuiden ja näiden uskonyhteisöjen välillä. Rohkaisemme jäsenjärjestöjämme järjestämään tällaisia tapaamisia kansallisella ja paikallisella tasolla.

Voimaa veljeydestä-kirja

Seurakuntavaalit pidetään ensi syksynä.  Vaaleissa on aina ollut ehdokkaana joukko sosialidemokraatteja. Niin on myös tulevissa vaaleissa. Seurakuntavaaleissa ratkaistaan kirkon yhteisen hallinnon tulevaisuus. Seurakuntien luottamushenkilöksi valitut valitsevat kirkolliskokouksen maallikkoedustajat. Sen tähden vaalit ovat vielä entistä tärkeämmät. Kirkon ja seurakuntien hallintoa on työlästä muuttaa vahvojen määräenemmistösäännösten vuoksi. Sosialidemokraattisia päättäjiä tarvitaan siksi uudistamaan kirkon kankeaa hallintoa. Seurakuntavaalien teemana on: Usko hyvän tekemiseen. Kirkko tekee paljon oikeita asioita, vaikka kirkon ympärillä käydyn keskustelun perusteella sitä on joskus vaikea muistaa. Kirkon tekemä diakoniatyö kohdistuu erityisesti unohdetuimpiin ryhmiin yhteiskunnassamme. Se tarjoaa viimeisen turvaverkon.   Kirkon lapsi- ja nuorisostyö tukee nuorten perheiden selviytymistä. Kirkko huolehtii hautausmaista. Vanhat kirkkorakennukset ovat monella paikkakunnalla arvokkaimmat arkkitehtooniset aarteet. Tämän päivän kirkkojen kansainvälinen työ on toivon tuomista ahdistaviin tilanteisiin joutuneille ihmisille. Kristillisten sosialidemokraattien julkaisemassa Voimaa veljeydestä-kirjassa sosialidemokraattiset  seurakuntalaiset ja papit kertovat seurakuntavaaleista, kirkon hallinnon kehittämisestä ja kirkon toiminnasta. Sosialidemokraattisen puolueen ja kirkon suhteista jatkuvasti käytävästä keskustelusta kerrotaan.  Kirjassa myös valotetaan Kristittyjen sosialidemokraattien liiton pitkää historiaa. Kirja tarjoaa seurakuntavaalien ehdokkaille tuhdin annoksen ajankohtaista  tietoa. Kirja on myös  tarpeellinen jokaiselle valveutuneelle sosialidemokraatille, joka haluaa päivittää kirkkoa koskevat käsityksensä.   Kirjaa voit tilata osoitteesta www.ripella.fi hintaan 16 euroa/kpl. Suurempia määriä voit tilata myös yhdistyksemme tiedottajalta Vesa Karviselta puh. 0400-813 460 tai sähköpostitse vkarvinen98@gmail.com
 Voimaa veljeydestä-kirjassa sosialidemokraattiset seurakuntalaiset kertovat sosialidemokraattien ja kirkon suhteista, kirkon hallinnon kehittämisestä ja kirkon toiminnasta. Vuonna 2014 ilmestynyttä kirjaa saat liiton tiedottajalta Vesa Karviselta, sähköposti vkarvinen98@gmail.com.